Historia

Juuan helluntaiseurakunta perustettiin lokakuun 2. päivänä vuonna 1927. Perustava kokous pidettiin kirkonkylästä katsottuna Juuanjärven takana sijaitsevassa Keträvaaran talossa. Seurakunnan nimeksi tuli Saaron -seurakunta. Saaron -seurakunnan perustamisesta on hyvin vähän kirjallista tietoa, mutta Väinö A. Wäyrysen jäämistöstä löytyi kuitenkin jonkin verran muistikirjaan laitettua tietoa.

Perustavassa kokouksessa valittiin diakoneiksi Juho Lehikoinen ja Pekka Väyrynen. Enna Lehikoinen tuli valituksi seurakunnan palvelussisareksi. ”Koetteelle” eroitettiin työntekijäksi Eemil Timonen Saaron -seurakunnan lähettinä. Eemil Timosesta todettakoon, että hän toimi sitten koko elämänsä sananjulistajana. Lieneekö sitten niin, että hän oli ”koetteella” kaikki sananpalvelusvuosiensa ajan, niin kuin jotkut muutkin sananpalvelijat. Elämänsä loppuvuodet Eemil Timonen asui vaimonsa kanssa Kuopiossa.

Helmikuun 25. päivänä 1934 muutettiin seurakunnan nimi Siion -seurakunnaksi. Samana vuonna nimitettiin Väinö A. Wäyrynen seurakunnan johtajaksi. Hän toimi tehtävässä vuoden 1974 alussa tapahtuneeseen kuolemaansa sakka. Seurakunnan nimen muuttamisesta ei ole tietoa.

Vuonna 1969 muutettiin nimi helluntaiseurakunnaksi. Tämä lähinnä sen vuoksi, että jo nimi osoittaisi, mihin herätysliikkeeseen seurakunta kuuluu.

Väinö A. Wäyrynen toimi saarnaajana maallisen työn ohessa. Päätoimisina saarnaajina ovat toimineet Tauno Sorjonen 1951 – 1955, Tauno Turunen 1961 – 1965 ja Pekka Salenius 1966 – 1969. Martti Lehikoinen toimi saarnajana ja seurakunnan johtajana 1974 – 1998. Evankelistoina ovat toimineet Rauha Henttonen 1948 – 1954 sekä Raili Juntunen ja Heidi Joensuu 1976 – 1977

Päätoimiseksi saarnaajaksi on seurakunnasta lähtenyt Martti Väyrynen 1964. Nykyisin hän asuu Oulussa. Arja Ehrukainen on toiminut muutamia vuosia Lähetyksen Kehitysavun tehtävissä Intiassa ja Bangladeshissa.

Seurakunnan vanhimmistoon ovat kuuluneet Martti Lehikoinen, Unto Ryynänen ja tällä hetkellä kuuluvat Harri Rissanen, Mauno Eemola ja Antero Kallinen. Pisimmän päivätyön vanhemmistossa teki jo edesmennyt Väinö A. Wäyrynen, noin 47 vuotta.

Helluntaiherätys alkoi Amerikassa Los Angelesista v. 1906 Villiam J. Seymorin rukouskokouksista.

Suomessa alkoi helluntaiherätys varsinaisesti 1911. Norjalainen pastori Thomas Barrat oli tekemällään Amerikan matkalla tullut kosketuksiin siellä vaikuttaneen helluntaiherätyksen kanssa ja saanut Pyhän Hengen kasteen. Norjaan palattuaan hän alkoi innokkaasti toimia ja sai kansaa liikkeelle.

Lyhyen kirjeenvaihdon jälkeen Barrat tuli Suomeen syyskuun puolivälissä 1911 ja piti kokoussarjan Helsingissä. Voidaan sanoa, että tuossa kokoussarjassa syttyi Hengen tuli, joka ei siitä pitäen enää sammunut.

Helluntaiherätys on levinnyt kautta maailman ja helluntailaisia on Helluntaiherätyksen maailmankonferenssin johtokunnan jäsenen Kai Antturin antamien tietojen mukaan yli 200 miljoonaa. Jos mukaan lasketaan kaikki helluntailaisuutta lähellä olevat karismaatikot, nousee lukumäärä noin 400 miljoonaan.

Suomessa Helluntaiherätykseen kuuluvien määrä on noin 50 tuhatta. Juuan Helluntaiseurakuntaan kuuluu 85 jäsentä. Enimmillään oli jäsenmäärä 1996, 87 jäsentä. Nurmes kuului kauan aikaa rukouspiirinä Juuan helluntaiseurakuntaan, mutta muodostui omaksi seurakunnaksi kesäkuun 16. päivänä 1952.

Muutama vuosikymmen sitten vallinnut niin sanottu maaltapako vähensi huomattavasti Juuan niin kuin monien muidenkin maaseutukuntien helluntaiseurakunnan jäsenistöä.

Pohjois-Karjalassa alkoi helluntaiherätyksen toiminta varsinaisesti vuonna 1912, jolloin Lehmossa asuva Vilho Kokko kutsui norjalaisen saarnaajan Gerhard Olsen- Smithin pitämään hengellisiä tilaisuuksia. Joensuun lähellä olevasta Lehmosta muodostuikin sitten Pohjois-Karjalan maakuntaa käsittävien hengellisten juhlien kehto. Onpa helluntaiherätyksen työn uranuurtajiin kuulunut saarnaaja Eino Heinonen maininnut sellaistakin, että Lehmon juhlat olisivat olleet siemenenä joka kesä pidettävien koko valtakuntaa käsittävein kesäkonferenssien syntymiseen.

Juuassa alkoi toiminta vuonna 1920. Metsänhoitajiksi lukevat metsätieteen ylioppilaat Eino Ilmari Manninen ja Gustaf Aadolf Pekuri tulivat tänne suorittamaan opintoihin kuuluvaa metsäharjoittelua. Heidän tehtävänään oli kesän aikana valtion omistamien metsäalueiden kartoittaminen ja metsän käyttö- ja hoitosuunnitelman laatiminen. Heidän työnsä tuloksena synty Pohjois-Karjalan maakunnan vanhin, Juuan helluntaiseurakunta.

Eipä tainnut siihen aikaan Eino Manninen, enempää kuin Gustaf Pekurikaan arvata, että Einon poika on eräänä päivänä juhlapuhujana uuden raamatulliselle pohjalle syntyneen ja perustetun seurakunnan 70 -vuotisjuhlassa. Niin kuitenkin on ja me koko juhlakansa iloitsemme siitä.

Silloin tällöin sanotaan joidenkin tapahtumien tai merkittävien asioiden yhteydessä, että tässä kuuluu historian siipien haivnaa. Nyt voidaan myöskin, näiden juhlien yhteydessä syvästi todeten sanoa: Tänä päivänä kuuluu yli 70 vuoden takaa Keträvaaran ja Petrovaaran jylhistä, korkeista vaaroista ja suurilta saloilta väkevänä hengellisen historian siipien havinaa, joka on saapunut tälle juhlapaikalle ja jota kuuntelemme ja kunnioitamme.

Manninen ja Pekuri asuivat kesän Juuanjärven takana, lähellä Polvelan kylän rajaa sijaitsevassa Keträvaara -nimisessä talossa. Tilan omistivat siihen aikaan Juho ja Antti Lehikoinen ja se sijaitsi valtion omistaman suuren metsäalueen rajan läheisyydessä.

Päivisin miehet kiertelivät metsissä, mutta iltaisin ja sunnuntaisin käytettiin aika evankeliumin julistamiseen.

Kesän valoisina aikoina oli kokouksissa käyminen huonoista tieolosuhteista huolimatta helppoa. Pimeinä syksyisinä iltoina pidettiin matkavalaistuksena joko öljylyhtyjä tai kolmesta puupäreestä kolmion muotoiseksi putkeksi laitettua päresoihtua.

Aina ei kuitenkaan näitäkään valoja ollut ja silloin oli metsäpolulla kulkeminen todella tarkkaa puuhaa. Kerrotaan Eino Mannisen joskus riisuneen sukat ja kengät jaloistaan, jotta pysyisi jalkapohjatuntumalla polulla paremmin.

Kesän 1920 aikaan tuli useita ihmisiä uskoon. Ensimmäisessä kastetilaisuudessa olivat kasteella Tilda Lehikoinen, Eeva, Hilda ja Aino Väyrynen sekä Hilda Gröhn. Kastetilaisuuden oli huomioinut myös eräs Pohjois-Karjalassa ilmestyvä sanomalehti. Siinä oli kirjoitus otsikolla: ”Lahkolaisuutta Juuassa. Kuluvana kesänä on paikkakunnalla liikkunut kaksi metsätieteen ylioppilasta, jotka kuuluvat helluntailahkoon. He ovat pitäneet kokouksian eri puolilla pitäjää. Ovat kuulemma saaneet jonkun verran kannatustakin. Ovatpa Mataran puolella jo jossakin järvessä kastaneetkin viisi naishenkilöä. Nämä henkilöt ovat varmaan yksinkertaisia ihmisiä ja varmaan kaukanan seurakuntatoiminnasta.”

Seuraavina vuosina toiminta jatkui. Maiju Virtasen lisäksi kävi monia muita sananjulistajia tuomassa panoksensa Juuan hengelliseen työhön. Eino Manninenkin vieraili vuosikymmenien aikana Juuassa useita kertoja. Samoin Eino Heinonen. On syytä mainita myös erikoinen uskon mies, nimeltään Iivari Kortelainen. Kerran, kun hän oli pitkällä kävelymatkalla matkalaukkunsa kanssa, alkoi laukun kantaminen uuvuttaa, hän jätti laukkunsa tien viereen, kääntyi Jumalan puoleen ja sanoi:” Tuo Sinä matkalaukku perille.” Sattuipa samaa tietä ajamaan nimismies ja ihmetteli, että mihin on matkalaukun omistaja hävinnyt, otti kuitenkin laukun kyytiinsä. Kirkonkylään saavuttuaan menee Iivari kyselemään nimismieheltä, onko sen ja sen näköistä matkalaukkua tullut nimismiehen toimistoon. Olihan se, ja niin sai Iivari taas laukkunsa.

Monia Jumalan tekemiä erilaisia ihmeitä on vuosikymmenien aikana tapahtunut. Suurin kaikista on kuitenkin jokaisen ihmisen kohdalla uudestisyntyminen elävään uskoon ja elävään toivoon.

Ensimmäinen rukoushuone saatiin seurakunnalle v. 1951 ja seuraava 1992. Hengellisiä tilaisuuksia pidetään rukoushuoneella että pitäjällä. Lähetystyöhön osallistutaan yhdessä Pohjois-Karjalan helluntaiseurakuntien yhteisen lähettien lähettäjänä.

Yleensä on seurakuntien merkkivuosina eräs juhlahetki se, että seurakunnan perustajajäsenet kukitetaan. Tämän seurakunnan perustajajäsenet lepäävät jo kukitettujen hautakumpujen alla.

Siunattu ja kunnioitettu olkoon heidän muistonsa.
Laatinut Martti Lehikoinen (heinäkuussa 1997)

 

VAAROJEN SANOMAT 29.7.1997

Anna Willman muistaa Keträvaaran tilaisuudetAnna Willman oli 9-vuotias, kun Juuan helluntaiseurakunta perustettiin Juuanjärven takana, lähellä Polvelan kylän rajaa. Keträvaara -nimistä tilaa isännöi tuolloin Juho ja Antti Lehikoinen.
– Olin siellä mukana kuin harakka kyykkimässä äidin vieressä. Vanhempi sisko oli vähän sellainen raskasjalkainen, se ei päässyt mukaan, minä hyppelin mättäältä mättäälle. Tädin pihaan Keträvaaran tilalle oli meiltä Tervavaarasta viiden kilometrin matka soiden ja kankaiden poikki, muistelee nykyisin kirkonkylällä asuva Willman.

Anna Willman on tehnyt helluntaiseurakunnan jäsenenä taivalta kauemmaksikin.
– Käytiin aikoinaan siskon kanssa kastella Kuopiossa. Ei niitä taida olla enää jäljellä, jotka tulivat silloin uskoon, muisteli Anna.

Viikonlopun tapahtumaan Anna Willman oli tyytyväinen.

Jyrki Kyllönen

Uusi rukoushuone vihittiin käyttöön vuonna 1992.